Lapinsodan muistomerkki

Yleistä:

Suomen ja Neuvostoliiton välillä käytiin kaksi sotaa, Talvisota ja Jatko­sota. Viimeksi mainittu päättyi aselepoon 4. syyskuuta 1944. Moskovan välirauhansopimus solmittiin 19. lokakuuta 1944. Sopimuksen mukaan Suomen oli lopetettava suhteensa Saksaan ja tämän lisäksi 2. artiklan mukaan riisuttava aseista 15. syyskuuta 1944 jälkeen Pohjois-Suomessa olevat saksalaiset joukot, joiden vahvuudeksi arvioitiin noin 220.000. Mannerheim antoi 22. syyskuuta 1944 päiväkäskyn, jonka mukaan suo­malaisten oli täytettävä rauhansopimuksen ehdot. Tulevan sodan takia Lapin ja osa Oulun läänin väestöstä evakuoitiin Ruotsiin ja tulevan so­tatoimialueen ulkopuolelle Suomeen, lähinnä Pohjanmaalle. Evakuoita­via oli noin 100.000. Suomalaiset joukot vetäytyivät itärajalta ja osa niistä siirrettiin Oulun lääniin rintamasuuntana pohjoinen. Ensimmäinen aseellinen yhteydenotto suomalaisten ja saksalaisten joukkojen välillä oli Pudasjärvellä 28. syyskuuta 1944. Tästä alkoi Lapinsota. Lapinsota kesti 25. huhtikuuta 1945 saakka, jolloin viimeiset saksalaiset poistuivat Suomen Lapista.

Projektion tarkoitus

Tämän projektin tarkoituksena on tuoda esille Lapinsodan tapahtuma sekä tapahtumia, joita koettiin Pudasjärvellä ja erityisesti nykyisen val­tatie 20:n varrella olevassa Hetekylän risteyksen maastossa syksyllä 1944.

Yhteistyökumppanit

Tämän projektin yhteistyöstä vastaa Pudasjärven Rotaryklubi, Pasila Rotaryklubi (Helsinki), Pohjois-Suomen Tykkimieskilta ry (Oulu),  Pudasjärven kunta, Niemitalon Juustola ja Vapaehtoinen maanpuolustusjärjestö Pudasjärven paikallisosasto.

 

Lapin sota

Seuraava teksti on muistomerkin vieressä sijaitsevasta opastaulusta.

Suomen hallitus oli pyytänyt 2.9.1944 Neuvostoliiton vaatiman aselevon edellytyksenä maahan Venäjän-sotaretkellään asettuneiden saksalaisten joukkojen poistamista kahden viikon kuluessa. Kun Pohjois-Suomessa ollut yli 200 000 miehen vahvuinen 20. vuoristoarmeija ei noudattanut määräaikaa ja vaaransi välirauhasopimuksemme, Suomen marsalkka C. G. E. Mannerheim antoi ylipäällikkönä käskyn ryhtyä aseellisiin toimiin sitä vastaan. Tehtävään määrättiin Oulujoen vesistön eteläpuolelle ryhmitetyt suomalaiset joukot, joita komensi kenraaliluutnantti Hjalmar Siilasvuo.

Ensimmäisenä joutui saksalaisten kanssa vihollisuuksiin panssaridivisioonan alainen jääkäriprikaati, jonka 5. pataljoona komentajanaan majuri Veikko Lounila eteni polkypyörillään Ylikiimingin ja Hetekylän kautta Oulun–Pudasjärven maantielle. Tienhaarassa pataljoonan kärki törmäsi 28.9. aamulla klo 8 paikkeilla Oulusta päin vetäytyviin saksalaisiin yrittäen saamansa tehtävän mukaisesti pysäyttää näitä. Tulenavauksessa kaatui kaksi ja haavoittui neljä saksalaista. Panssareiden ja tykistön turvin operoineet kenraaliluutnantti August Krakaun komentamaan 7. vuoristodivisioonaan kuuluneet saksalaiset vetäytyivät kahta päivää myöhemmin Iijoen pohjoispuolelle miinoittaen tiet ja räjäyttäen kaikki sillat takanaan. Suomalaisten etujoukkona Kurenalle edenneen JP5:n kokonaistappiot olivat tässä vaiheessa toistakymmentä miestä.

Toinen jääkäriprikaatin yksikkö, majuri S. A. Ropposen komentama JP4 ylitti puolestaan 30.9 yöllä Hetekylän tienhaaran kohdalla Iijoen sen pohjoispuolisesta mutkasta ja eteni pyörineen korpimaitse Aittojärvelle, katkaisten siellä Pudasjärven–Rovaniemen tien klo 10. Koukkauksen yhteydessä riisuttiin aseleposopimuksen mukaisesti aseista ja otettiin vangeiksi ensimmäiset 72 saksalaista. JP4:n kylän pohjoispuolella torjumassa vastahyökkäyksessä kaatui kolme suomalaista.

Pudasjärven kautta edenneet panssaridivisioonan ja 6. divisioonan joukot joutuivat Ranualle edettyään verisiin taisteluihin 7. vuoristodivisioonan joukkojen kanssa, mutta saavuttivat Rovaniemen 17.10. Sieltä marssivat jääkäriprikaatin yksiköt keskenään vanhaa jäämeren tietä pohjoiseen ja saavuttivat Kaunispäällä käydyn viimeisen raskaan taistelun jälkeen Ivalon 2.11. Samaan aikaan Oulusta käsin meritse Tornion ja maitse Kemin vallanneet 3. ja 11. divisioonan sekä 15. prikaatin joukot etenivät osin Torniojokilaaksoa osin Rovaniemen ja Kittilän kautta Muonioon, joka saavutettiin kaksi päivää aikaisemmin kuin Ivalo. Rajajääkäriprikaati eteni tällä välin Taivalkosken ja Posion kautta Savukoskelle varmistaen itäisen sivustan. Välirauhansopimuksen mukaisen kotiuttamisen rajoitettua asevoimiamme saksalaisten työntäminen Norjaan hidastui. Utsjoen suunnalla suomalaiset saavuttivat valtakunnan rajan 21.11., Kilpisjärvellä vasta 27.4.1945, kymmenen päivää ennen Hitlerin Saksan antautumista.

Saksalaiset tuhosivat sotatoimien kestäessä suurimman osan Lapin lääniä sekä Oulun läänin itäisimmät osat Hyrynsalmen kirkonkylää myöten. Sodassa kaatui runsaasti yli tuhat ja haavoittui kolmetuhatta suomalaista. Viimeinenkään sodistamme ei ollut turha, sillä sen myötä Suomi varmisti itselleen rauhan ja itsenäisyyden säilymisen.